Leena Vähäsarja

Olen lähes koko pienen ikäni tahkonnut lentopalloa koulujen saleissa ja hikoillut punttisalilla tavoitteenani kehittyä pelaajana ja (näin vaatimattomasti ilmaistuna) olla paras. Vuonna 2009 keväällä viimeisten 1-sarjan play off- pelien aikana tähän hommaan tuli stoppi, kun loukkasin selkääni pelissä ja fiksuna lähdin seuraavana päivänä vielä punttisalille kokeilemaan, josko se selkä kestäisi vähän rinnallevetoa ja takakyykkyä. No, ei kestänyt. Jalasta lähti tunto ja istuminen onnistui vain buranan voimalla. Koska selkä oli satunnaisesti vaivannut minua jo 2000- luvun alusta lähtien, ajattelin, että kyllähän tämä homma hoituu kotikonstein, joten en kolmeen seuraavaan kuukauteen vienyt sitä mihinkään näytille, vaan yritin omatoimisesti kursia sitä reenikuntoon. Kesällä kävin magneetissa ja sieltä sain passituksen fysioterapiaan, jossa kuljin muutaman kuukauden. Syksyllä kyllästyin jumppaamisen tuloksettomuuteen ja laitoin Hannulle viestiä, että voisiko hän auttaa tämän asian kanssa. Pihkakosken Tommilta olin kuullut salista ja henkilökunnasta pelkkää hyvää, niin miksipä sitä ei kokeilisi. Aloin olla jo epätoivoinen ja hivenen aggressiivinen, kun ei päässyt purkamaan turhautumistani salille. Välivuosi lentopallosta oli joka tapauksessa edessä, enkä ollut ajatellut viettää sitä kotona makoillen. Hannun kanssa poristiin asioita läpi ja otettiin heti muutama treenikerta, joissa kartoitettiin lihaskireyksiä ja heikkouksia. Ja niitähän muuten löytyi (enemmän kuin niitä vahvoja, heh)! Joulukuusta 2009 eteenpäin olen noudattanut Hannun tekemiä ohjelmia ja huomannut kehityksen, vaikka alussa sitä olikin vähän vaikea myöntää. Selkävaivoista ei ole enää tietoakaan. Samoin nivusvaiva, joka yleensä yllätti yhdessä selkävaivojen kanssa, on hävinnyt. Jälkeenpäin näin jälkiviisaana voi huomata, ettei siellä selässä mitään vikaa ollut, lihakset vaan olivat epätasapainossa, surkeassa kunnossa ja kireitä.

Nyt kesällä 2010 aloitin rakkaan vanhan harrastukseni venyttel… ei kun beach volleyn peluun muutaman muun pelurin kanssa ja turnauksia on tullut kierrettyä nyt muutama kuukausi. Hannu on kiltisti muuttanut reenit sopimaan turnauksiin aina kun olemme hyvissä ajoin (viikkoa ennen) ilmoitettu menevämme pelaamaan. Poikkeuksena aiempaan, on tullut tahkottua parini Karsan kanssa sekaturnauksia, enkä ole naisten turnauksiin edes osallistunut. Kempele Gymin asiakkaista myös Tommi, Pasi ja Bona ovat olleet innokkaita hiekkapallon läpsijöitä ja olihan se makean näköistä, kun kahteen edelliseen turnaukseen saatiin Team Kempele Gym pelipaidat päälle. Lisäksi Hannu ja Kyösti sponssasivat meille urheilu- ja palautusjuomaa, joiden tehon kyllä huomasi. Hiekalla jaksaa hyppiä, juosta ja kontata, eikä kroppaa hapota läheskään niin paljon kuin ennen. Kesän tulossaldona on hyviä sijoituksia ja monta mahtavaa turnausta. Ensi kesänä beachin treenaaminen pitäisi aloittaa heti lumien sulettua. Punttia treenataan kokoajan Hannun valmennuksessa heikkoja kohtia vahvistaen ja lajia tukien. Syyskuusta eteenpäin sitten karistetaan hiekat pois jalkakarvoista ja hypätään takaisin lentopallon ihmeellisiin saloihin. Kausi starttaakin heti lokakuun alusta, joukkueena Sun volley ja sarjana tällä kertaa 2- sarja. Tavoitteena ei voi muuta pitää kuin nousua ykköseen, jossa suurin osa pelaajista on tottunut pelaamaan koko pelihistoriansa. Omalle kohdalleni toivon metrin korkuista pomppua, nopeita jalkoja ja kovaa päätä. Ehkäpä joskus liberon paikka vaihtuu tällä persjalalla vielä yleispelaajan paikkaan Siinäpä Hannulle ja Kyöstille haastetta reeniohjelmien tekemiseen!

Alle vuoden reenaamisen jälkeen on ihan uskomatonta huomata, että minähän pystyn hyppimään ja pelaan lentopalloa ilman, että sen jälkeen pitää vetää viikko buranaa ja maata lattialla jalat kohti kattoa. Asenne treenaamista kohtaan on myös tullut takaisin pääkoppaani, sillä olen voinut huomata, ettei tarvitse treenata 3 tuntia ja juosta kohti seinää kun saman tuloksen voi saada jo 45 minuutissa. Aika mahtia

Ainiin, reenaaminen on kivaa!