Muutaman vuoden erinäisistä itse aiheutetuista urheiluperäisistä vammoista kärsineenä, otin serkkuuni Mikko Hämäläiseen yhteyttä, jos hän vaikka tietäisi Itä-Suomesta jonkun sopivan personal trainerin mua auttamaan. Mulla oli töiden puolesta lopultakin treenimahdollisuudet nousemassa omalle minimivaatimustasolle, mutta aikataulu oli lähestyvän 200km muuton takia todella kireä. Mikko suositteli ja patisti suoraan Hannun Koskisen suuntaan, Kempele Gymille, eli minusta katsottuna 400km yläviistoon. Näin jälkikäteen se olisi voinut olla vaikka 1400km, sillä siitä reissusta tulen hyötymään vielä kauan! Onneksi pojat pystyivät ottamaan minut treenattavaksi neljän päivän ajaksi juuri sille ainoalle viikonlopulle, joka minulle sopi. Siitä Superkiitos myös Kyöstille, joka toimi malliesimerkkinä liikkeissä ja toisena parina käsiä, kun mua runnottiin ruotuun ja venytettiin takaisin muotoon! 
Viikonlopun aikana tehtiin kattava lihastasapainon kartoitus ja paljastettiin varsinkin ne lihakset, jotka tekevät kaiken työn. Erityisesti olkapäät ovat keksineet miljoona tapaa kierrättää työtä useammalle lihakselle niin, että heikoimmat lihakset jäävät ilman rasitusta. Opin myös hallitsemaan vartaloani kokonaisvaltaisesti tarkoissakin liikkeissä. Tätä kyllä auttoi poikien jatkuva käskytys treenin aikana!
Pää oli ekapäivän, kahden pitkän treenin jälkeen niin täynnä uutta tietoa ja kroppaa oli niin paljon hermotettu ja herätelty, että seuraavana aamuna oli ihan krapulainen olo! Koko viikonlopun ajan ja sitä ympäröivinä päivinä tunsin olevani todellisten ammattilaisen käsittelyssä. Kertaakaan en jäänyt harjoitusten lomassa ilman tarkkaa tietoa siitä, että mitä ja miksi nyt tehdään se mitä tehdään! Uutta harjoitusohjelmaa tai uuden liikeradan oppimista ei voi oppia (minä ainakaan) puhelimitse tai lehdestä lukemalla, joten pitkän viikonlopun 10,5 tuntia treeniä ja kertausta ovat juntattu lähes ikiroutaan asti, kunnes on taas seuraava liikeratapäivityksen aika. Viimeisenä iltana kun kävin ravintolassa syömässä kinkkumunakkaan salaatilla, niin röhnötin pöydässä melko löysänä kuuman suihkun ja treenien jäljiltä. Otin haarukan käteeni ja juuri kun olin leikkaamassa ensimmäistä suupalaa, kuului sieluni seinämistä Hannun ja Kyöstin äänet: ”Notkoa pois selästä! Polvet auki!” Meinasi haarukka lentää viereiseen pöytään, mutta asento korjaantui näpäyksessä!
Kaikki treenit olivat kuitenkin vain alkusoittoa tulevalle harjoittelulleni etelässä ja yhteistyölle! Kunhan selviän muutosta ja saan salille avaimet niin näen mitä siellä voin tehdä. Jos on liikkeitä mitä salillani en voi tehdä, niin saan siihen korvaavan liikkeen ja treenit sen kun jatkuvat! Treeniohjelmaani päivitellään jatkossa ja liikkeitä siinä muutetaan halujeni ja kehitykseni mukaan. Yhteistyö ei onneksi lopu yhteen viikonloppuun, vaan otin harjoitusohjelman tueksi ruokaremontin. Saan siten ruokapuolen oikeasti kuntoon, koska se on tärkein asia, että arki ja treenit sujuu tulevaisuudessa! Aion myös tulla uudelleen, viimeistään heinäkuussa kertaamaan harjoituksia ja esittelemään aikaansaannoksiani Kempele Gymille! Matka kun kasvaa, ni pitää varmaan olla koko viikko. 
Nähdään siis siellä!
Ltn Miia Hämäläinen
Kylmästi ajateltuna olen asiakas kolmen kuukauden takaa, jolle rakennettiin
ruokaohjelma ja 12 viikon treenit. Ja nyt olin toista kertaa nauttimassa viikonlopun tehopaketin annista. Yhteydenpitoa on ollut pitkin jaksoa säännöllisesti.Olin lämpimästi yllättynyt miten hyvin Hannu muisti kroppani kireydet, liikerajojen vajaavuudet/heikot paikat kolme kuukauden takaa ja siten näki itsekin mun kehityksen. Ihan kuin en olisi ollut poissa kuin viikon. Mä elän kokoajan tän
kropan kanssa, niin sitä ”sokeutuu” helposti kehitykselle. Venyvyyteni on nykyään huomattavasti parempi kuin alussa ja lihaskontrollini parantunut paljon,sain kuulla hyvin pian treenien edetessä.Suunta on oikea!!
Tällä kertaa mitattiin myös rasvaprosenttini joka oli enemmän kuin kohtuullinen treenijakson aikaisesta painonnoususta huolimatta. Selkä ja vatsa olivat rasvattomampia kuin esim. käsivarret. Näyttäisi siltä, että rasva varastoituu juuri niihin kohtiin missä minulla on heikoin lihaskontrolli..
Treenejä oli tällä kertaa kuusi, ne jaettiin neljälle päivälle. Joka päivä oli myös
venyttelyä ja lihashuoltoa. Yksi tietty olkavarsi-venyttely jäi erityisen hyvin
mieleen. Se muistutti kuulustelutekniikkaa jossain Koreoiden rajalla Jälkikäteen olo oli kuitenkin aivan mahtava ja nyt viikko jälkeen päin se vain jatkuu! Jälleen iso
kiitos Kyöstille, kun oli mukana treeneissä ja jaksoi käskyttää vanhaa lutia ja
tassutella mun selkärangasta poksut pihalle...
Ensimmäiseen treeniin kuului "tunnustelevia" venyjä/jumppaa ja viimeinen päivä oli
juoksua, räjähtävyyttä ja maitohappokestävyyttä. Väliin mahtui paljon hikeä, lantion
hallintaa, keskikropankontrollia, kyynärpäiden sijoittelua, HENGITYSTÄ, lapojen
kontrollia, anarkisti polvet ja paljon paljon treeniä! Vanhoja liikkeitä
tarkasteltiin ja liikkeisiin hiipineitä virheitä poisteltiin. Sain uutta oppia joka
päivä ja taaskaan en kertaakaan jäänyt ilman selvennystä liikeiden syistä ja seurauksista. Kaikki kohdentui MINUUN ja minun tarpeisiini. Oli järjetön kulttuurishokki, kun vikan päivän ulkotreeneissä Hannu ohjasi valmennusta seuraamaan tulleen miehen pois häiritsemästä. Omassa työssäni se ei olisi mahdollista. Oli mukava nähdä miten hänellä on oikeus vaatia työrauhaa.
Palautuminen päivien välillä oli taas lähes täydellistä, kerran piti sängystä kieriä
alas, muuten pystyi elämään aivan normaalisti.Pojat pitivät huolen palautusjuomista, tankkauksista ja ravinnosta. Jopa paluuajo (joka kesti tällä kertaa 9h) meni todella hyvin. Kotona ei olisi oikein nukuttanutkaan, kun oli niin paljon ajateltavaa ja uusia asioita, joihin pitää keskittyä päivittäin! Olin niin onnellinen, että olisi voinut itkeä
Matka parempaan kuntoon ja heikkouksien korjaamiseen siis jatkuu taas "omillaan" ja yhteyttä pidetään entiseen malliin. Syksyllä kuljen Kempeleestä ohi matkoilla Lapin metsästysmaille ja siinä samassa pyörähdän joko treenaamassa tai ohjauksessa "kotisalillani".
Miia
kempelegym.net