Perjantaina 17.4. lähdin klo 05:45 junalla pääkaupunkia kohti. Reilu viitisen tuntia
meni riisiä, broiskua, rusinoita ja riisikakkuja nassutellessa. Perjantai oli
minulla ns. tankkauspäivä ennen kisoja - ja hyvin maltillinen sellainen.
Kisahotellina toimi Cumulus Olympia mutta minä majoituin keskustaan toisaalle, koska
siitä olisi näppärä kisojen jälkeen sunnuntaina suunnistaa kohti Helsinki-Vantaan
lentokenttää ja lomareissua; joko juhlistamaan menestystä tai paeta hakemaan
unohdusta floppaamiselle 
Olin perillä hyvissä ajoin ennen perjantaista
kilpailijakokousta, joten minulle jäi aikaa käydä katselemassa keskustan vilinää -
ja täydentämässä jo ennestään ihan kattavaa karkkivarastoa.. Minun on muutenkin
tuossa vaiheessa helpompi olla kun jotain tekemistä; muuten tulee tuijoteltua liikaa
peiliä mikä ei ole ollenkaan järkevää, koska omaa kuntoa ei ole pitkiin aikoihin
kyennyt näkemään realistisesti.
Ennen kokousta tapasin kisahuoltajani & meikkaaja-stailaajan Mari Päkkilän ja
lyhyessä sarjassa kisaavan Pia Junttilan väritalkoiden merkeissä. Kisavärin on
oltava normaalissa päivävalossa todella tumma, jotta se lavalla voimakkaissa
valoissa näyttää yhtään miltään. Joillekin riittää vähempi määrä värikerroksia
toisille ei edes enempi, ja arvaahan sen, että jälkimmäiseen sitä kuulutaan..
Onneksi hieman ongelmallisen sotkuisa Dream Tan oli edelleen salittu, ja sen varaan
oli laskettu paljon.
Jos on ollut yhdessä kilpailijakokouksessa, niin on ollut kaikissa.. eli sama vanha
meininki - ja samat jutut. Lopuksi kiskotaan kisa-asujen alaosat päällekäin päälle
ja käydään näyttämässä takamusta - tänä vuonna Elovaaran Maijan tehtävänä oli siis tarkastaa se, että asujen peittävyys on sääntöjen mukainen. Kisafiilis ja jännitys
ovat yleensä tarttuneet mukaan viimeistään kilpailijakokouksessa. Nyt olo oli
kuitenkin yllättävän rento ja leppoisa. Pieni epäadekvaatti tirskunta ja
yläaste-taantuma tosin pääsi taas pintaan kun vieressä oli samassa sarjassa
kilpaileva ystäväni Maria.
Loppu ilta meni hotellilla tankkausta jatkaen ja taisipa siinä tulla otettua vähän
ns. miestä väkevämpääkin - nämä ovat niitä riittejä, joita jotkut kisoja edeltävänä
iltana harrastavat. Nesteenpoistoa . Yön nukuin todella hyvin ja aamulla heräsin
potien kevyttä päänsärkyä mutta senhän tietää jo kun lähtee treffeille Mr.
Smirnoffin kanssa. Sitten oli kunnon aamupalan vuoro; puuroa ja meetwurstia. Että
voikin ruoka olla hyvää. Normaalia puolen litran aamukahvia tosin kaipasin.
Juomattomuus sinänsä ei tuota minulle suurta tuskaa; pari vuorokautta menee kyllä.
Aamupalan jälkeen lähdin kohti yhtä koko projektin kohokohtaa "extreme makeoveria", eli sitä kun kampaaja ja meikkaaja taikovat arkisesta tarpojasta sen
fitness-prinsessan, jota ei omaksi itsekseen tunne. Se vain kestää hetken - ja
toisen ja itseasiassa aika monta tuntia.. istumista ja puutumista - ja omalla
kohdalla armotonta ärtymistä.. En mie vasiten ja anteeksi vielä kerran mutta
tuolloin tahtoo mennä hermo vaikka ei toki saisi. Olisi tarvinut myös aikaa rauhassa
keskittyä tulevaan kisaan. Liika hoppu ja kellon tuijottaminen aiheuttavat sen, että vanne alkaa puristaa päätä..
Kisapaikalla haettiin oma nurkka, jossa valmistautua. Takahuoneessa oli väkeä
paljon; kisaajat, huoltajat ja toimitsijat. Puntit, meikit ja tankkauseväät
iloisesti sikinsokin. Äkkinäiselle näky voisi olla aika outo; meikatut ja laitetut,
hassun väriset ja kisakireät naiset kimaltelevissa asuissaan pumppailevat painetta
lihaksiin - ja väliin lisätään hiuslakkaa tai liimataan bikinin alaosaa kiinni
pakaraan..
Kisapaikalla ehti käydä tervehtimässä tuttuja ennen kuin oli aika valmistautua omaan
esiintymiseen. Ensimmäinen kierros käydään mustissa bikineissä ja asu on kaikilla
sama; samalta viivalta lähdetään. Seuraavat kierrokset käydään sitten asuissa,
joiden malli, väri ja koristelu on pyrkii saamaan kantajansa parhaat puolet esiin.
Bikinit päälle, korkkarit jalkaan - rohkeimmilla korot ovat aikas huikeat mutta itse
otan tämän varman päälle ja tyydyn vähempään varmistaakseni sen, että pysyn pystyssä ja kävely on luontevaa. Kilpailijanumero kiinni ja sitten vähän puntin kolistelua. Ennen lavalle menoa ehditään seisoa tovi lavan takana ja keskittyä ensiesiintymiseen näissä kisoissa. Mitä piti muistaa; hymy, ryhti, vasen on oikea ja oikea on vasen... Sitten mentiin. Aina se on jännää mutta kerta kerran jälkeen luontevampaa ja mukavampaa. Hymy tulee itsestään ja asennot loksahtavat paikoilleen ihan mukavasti. Ensimmäiset vertailut antavat yleensä suunnan sille, miten sijoitukset tällä kertaa jaetaan. Se, että jää riviin seisomaan ei yleensä tiedä hyvää. Tältä kierrokselta pääsee jatkoon kuusi parasta eli finalistit. Nimet julkistetaan takahuoneessa ja omani oli noiden kuuden joukossa.
Sitten asujen vaihtoon; koko uikkari päälle, meikin ja muun tarkistus ja taas pientä
punttijumppaa. Sitten taas odottelun kautta yleisön ja tuomareiden eteen; voimakkaat valot saaavat aikaan sen, että yleisöä ei pimennetystä katsomosta juurikaan näe. Kierrokset ja vertailut menevät nopeasti. Tämähän on jopa ihan kivaa. Siinä hymyillessä ja kääntyillessä sitä ei muista nälkää eikä väsymystä. Lähinnä
muistuttelen itselleni, että koeta nyt tehdä parhaasi.
Viimeisen eli bikinikierroksen päätteeksi julistetaan sijoitukset... Kuudennesta
lukien.. Sitä valmistautuu kuulenmaan oman nimensä milloin tahansa. Ei kuudes.. ei
viides.. eikä neljäs.. vaan kolmas. Ja sanon suoraan, että olin pettynyt. Kolmas
sija on tappio ja kukapa sitä lähtee hakemaan. No,viimeksi kilpaillessani sijoitukseni oli viides ja nyt hopea hävittiin yhdellä pisteellä. Jonna Vuori vei voiton ja Heli Mäkilä kakkossijan. Heliltä upea suoritus ja hieno kunto. Jonna taas on tyypiltään juuri sitä mitä tässä lajissa haetaan; linjakas, kireä ja kerrassaan kaunis. Molemmat ovat myös tosi mukavia ihmisiä; kiitos mukavasta seurasta . Omalta kohdalta täytyy todeta, että muutaman ankara dieettiviikko olisi ollut vielä tarpeen paremman kireyden saavuttamiseksi. Sijoitukseen silläkään tuskin olisi ollut vaikutusta mutta kuitenkin. Asut olivat ihan ok; bikinit olivat juuri niin hienot kuin toivonkin niiden olevan. Stailaukseen olen kovasti tyytyväinen; iso kiitos Päkkilän Marille ja kampaajalle, joka todella urakoi tämän tukan kanssa. Iso kiitos Hannulle ja Kyöstille loistavasta yhteistyöstä tässä projektissa; kokonaisvaltainen valmennus ruokavalioineen, treeni-ohjelmineen ja tsemppauksineen tulivat heiltä. Itseäni voisin myös ihan ohimennen olkapäälle taputtaa ja todeta, että "ihan hyvin sää vedit mutta sen ja sen olisit voinut paremminkin tehdä...". Tässä se sitten oli - kaikki työ ja tuska ja mitäs sitten? Ai mitäkö.. - no herkkuja tietysti ihan ekana . Entäs jatkossa? Jos niin kuin ennenkin, että ensin lopetaan koko homma
-ja sitten jäädään taas kisadieetille.. näin se homma etenee. 
Lämmin kiitos vielä kaikille..
Pia
kempelegym.net