Voisi luulla, että näillä kaloreilla nälkä kurnisi ja pizzasiivut lentäisivät uniin.. vaan eipä ei. Nälkä on pienin harmi kaikista. Pahinta on lamauttava, koomamainen väsymys. Aerobiset ja treenit hoituvat jotakuinkin pelkällä tahdonvoimalla mutta niiden väliajat menevät sellaisessa uupumuksessa, jollaista ei uskoisi olevan olemassakaan. Olen normaalisti ns. sähköjänis; aina puuhaamassa ja värkkäämässä. Sohvalla minua ei näe juurikaan koskaan ja telkkaria en ehdi katsoa. Hyvä, että maltan syödä pöydän ääressä.. Poikkeuksena on nyt tämä olotila. Mitään järkevää ei saa aikaiseksi, mitään ei muista, mitään ei jaksa. Voisin vain istua ja tuijottaa seinää. Pääasia, ettei kukaan häiritse eikä vaadi mitään. Muistilapulla voisi lukea, että muista hengittää sisään ja ulos.. Kaikki on oltava kirjallisena tai asiat jäävät tekemättä. Nyt on onneksi alkanut loma, joten enää ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että raahautuu lenkille ja salille.
Kisat lähenevät ja armonaika loppuu. Kunto on hmmm.. vähän vaiheessa. Yläkerta jokseenkin ok mutta reidet ja perse.. Voi surkeus. Nätisti sanoen hieman pehmeet tai hieman löysät.. No, vaihtelua elämään. Aikaa on vajaa viikko ja toki viimeistelyillä on vielä jotain pientä tehtävissä; väriä pintaan ja nesteitä pois.
Aika ankaria ovat nämä viimeiset viikot olleet – ja tätä herkkuahan on vielä muutama päivä edessä. Aamuaerobinen n.50-75min, treeni 60min + aerobinen 30-40min ja illalla aerobinen 30-60min. Eväissä on menty alle 1300kcal, ja tähän runkoon ja tälle kulutukselle se on aikas vähän. Itse olen tätä kurjuutta koko ajan maksimoinut – minuun ei yksinkertaisesti muu tehoa.
Itse kisapäivä tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta; ei kai se vielä voi olla.. Kaikkiaan fiilis on kyllä yllättävän rento ja paineeton.
Pia
kempelegym.net