I can see the light.. Lieneekö jo kultsan kuumat valonheittimet, jotka kaukana siintää... Kuten alussa ennustin, niin vasta maaliskuu toi vähän valoa tähän pimeyteen; muutenkin kuin kirjaimellisesti. Siihen ei vaan omassa varjossa vaeltaessaan jaksa ikinä uskoa. Siksi täytyy vaan purra hammasta, tehdä ja tehdä, jaksaa ja jaksaa.. Sekin tässä hommassa on ihan persuksesta, ettei kokemuksellinen tieto homman kulusta, muiden vakuuttelut tai mikään muukaan tuo lohtua tai lisää uskoa. Ainut mikä lopulta tuo helpotuksen tähän on se hetki kun rasva alkaa käristä ja sen alta paljastuu kireää lihaa ja säikeitä. Sen muuten tuntee, kiristymisen nimittäin; sitä on hyvin vaikea kuvailla mutta olen yrittänyt kertoa miten lihakset muuttuvat ikään kuin ”kuiviksi ja narskuviksi”. Siitä alkaa se flow, jolla loppu mennään vaikka käsillä kävellen. Sitä jaksaa mitä vaan kun peilistä näkee, että työ tuottaa tulosta. No, ei nyt aivan.. mitään ulkopuolisia vaatimuksia tai interventioita en kestä edelleenkään. Jokaisella päivällä on rakenne, jota ei pidä kenenkään tulla rikkomaan..
Tämä on kohdallani 100% egosentristä hommaa. Muuta sitten muina aikoina.
Nyt on treenin ja aerobisen rinnalle nousseet jo sellaiset oudot aiheet kuin pukujen koristelut, koemeikit ja tukka auki / tukka kiinni pohdinnat..
. Nuo tuntuvat aika absurdeilta kun arki on jotain aivan muuta kuin bling blingiä.. Mutta: kohta on edessä se hetki kun suomenhevostammasta taiotaan prinsessa.. Laitan tuohon viimekertaisen kisanaamakuvan ak:sta.. Kuka hemmetti tuo oikein on? Ei voi kuin ihmetellä Sanna Liljamon kätten työtä.. Sanoo ihminen, joka ei omista yhtään meikkivoidetta tai huulipunaa.
Ja nyt mä vaan teen ja teen ja teen ja teen. Ja toivon ajan riittävän. Kisat kun on 18.4. oli kunto sitten mikä hyvänsä.. Seuraava mahdollisuus on sitten niinkin pian kuin syksyllä...
Ja kuvia – seli selin kera eli tässä ollaan toista päivää ns. tyhjennetty kroppaa. Alla aamulenkki ja vasta syöty puuro; kunto niin pehmeä ja paineeton kuin olla voi. Fiilikset jostain aika syvältä ja poikittain
.


