Loppukiri alkaa






Vajaa kaksi kuukautta aikaa päästä kuntoon.. Se tietää kurjuuden maksimointia ja ankeita aikoja. Jos tottelee liha kuria, niin kyllä sen tekee läskikin. Hannu tekee suunnitelmat loppuajalle ja minä lisään päälle vielä pikkuisen ekstraa – siis liikuntaa, en evästä.. Maaliskuu saattoi taas minut ja mäenrinteen yhteen; kipitin tänään aamulenkin päätteeksi rinteeseen ja tein mitä täytyi. Kolme nousua.. Huomenna neljä ja silleen...Tuntuu kamalalta mutta toivottavasti takanäkymä on 18.4. sen arvoinen . Terveisiä sinne rinteen vieressä asuville ystäville; tätähän olette odottaneet...

 

Viime viikko oli poikkeuksellinen.. Ma-ke tyhjennettiin kroppaa ja sitten vähän tankattiin. Näin pitäisi saada kone käyntiin ja rasva palamaan. Nyt sitten alkaa loppukiri, jonka aikana pitäisi tapahtua pieni ihme – ja tapahtuuhan se kun laitetaan tapahtumaan.

 

Mielialasta turha sanoa mitään; tasaista pinnan kireyttä. Välillä hymyilyttää vaan se ei liity tähän. Peilit voisi peittää muutamaksi viikoksi; se on aina sitä vaille, etten tavaratalossakin laske peilien edessä housuja kinttuihin tai nosta puseronhelmaa korviin.. Salilla sitä jo tekee, eikä ollenkaan älyä, että täyspäisistä kuntoilijoista se saattaa olla hivenen erikoista käytöstä. Jotenkin sitä ulkoistaa itsensä omasta kropastaan; siitä tulee pelkkä tekemisen kohde ja esine. Sitä vaan katsastaa, että onkos vatsapaloja peittävä laardikerros ohentunut, eikä sen kummempaa mieti..

 

Onhan tämä kunto mennyt eteenpäin koko ajan - kisakunto on kuitenkin aivan oma juttunsa; siinä vaiheessa kun peilikuva alkaa miellyttää, niin ollaan vasta puolessa välissä.. Kisakunnossa ollaan silloin kun näyttää surkealta, mitättömältä, kuivalta ja laihalta – eikä nipistäessä jää sormien väliin kuin ohuesti nahkaa.

 

Tässäpä sitten kuva, jossa ei näy mitään (eikä ketään) järkevää... Paino, paino ja paino.. käväisi lukemassa 69.7kg ja pompsahti sitten tankkauksen jälkeen parisen kiloa ylöspäin.. Vaan sieltä se sitten vajoaa tämän viikon mittaan entistä alemmas.. Ja kuu on juustoa ja lehmät lentää...

 

Pia