Nälkä on saapunut

Johan päästiin asiaan.. vanha tuttu tunne, nälkä, on saapunut elämääni.. Sitä onkin jo ehditty kaivata, koska se kertoo homman etenevän. Valitettavasti nälkä tulee usein kaverin kanssa, ja sen kaverin nimi on Kiukku... Kaikki sujuu kun arki rullaa ja ruokaa saa nenän eteen totutuin n. kolmen tunnin välein - vaikkakin vähänlaisesti. Viivytykset ja poikkemat ovat pahoja – sitä ei äkkinäinen usko miten kamalaksi näin mukava ihminen voi muuttua . Olen sanonut aiemmin ja sanon nytkin, että voisin asua dieetin(kin...) ajan ulkoluodolla tai majakkasaarella; sielläpä saisin äsytä itseni kanssa ihan rauhassa..

Treenit sujuvat mutta kyllä niissäkin alkaa jo olla merkkejä terävimmän kärjen taittumisesta. Hyvällä fiiliksellä pääsee entisiin tuloksiin mutta vähänkin huonompana päivänä jäädään auttamatta alle. Turha stressata; enempäänsä ei voi tehdä. Ei tämä mitään voimanostoa ole.

Aamulenkit ovat menneet autopilotilla. Niitä en sen kummemmin ajattele; painot nilkkoihin, kepit käteen ja tarpomaan. Kyllähän se usein väsyttää ja olo välillä melko epätodellinen. Tähän saakka hienoimmat lenkit on tehty täysikuun valaistessa reittiä; aikas upeeta. Voisihan sitä toki tehdä kaikenmoisia spurtteja, askelkyykkyjä ja ties mitä tehokasta kävelyn lomassa vaan ei nyt millään ole jaksanut. Tasaista taaperrusta pienessä rytmihäiriössä .

10 viikkoa.. vain, enää.. Voi taivas, kisathan on miltei huomenna.. Tässä kuitenkin kuvaa kuluneelta viikolta; niinpä.. hyppyrimäen rinteeseen taitaa käydä tankin tie..