On ollut muutaman aamu, jolloin kunto on likinäköisin silmin ollut kohtuullisen nesteettömänä kohtuullinen 
. Hieno virke. Aamupuuron jälkeen se ”aamukunto” kuitenkin katoaa ja muuttuu löysyydeksi ja pehmeydeksi. Tämän lajin kirosanat... ja se kolmaskin pitää paikkansa eli värikin on kalpea... Lisäksi kun muistaa vanhan hokeman, etttei läskiä voi jännittää – ja tekee pistokokeita omalla kohdalla – niin pääsee oikein kunnolla rypemään fiiliksissä..
Pikkaisen tässä kiristetään ruuvia tämän dieetin suhteen; ei pahasti mutta sen verran, että tuntuu – ja toivottavasti kohta myös näkyy. 300 kaloria tullaan alaspäin; kaikesta nippaistaan pikkaisen – kokonaisuus säilyy ennallaan. Hannu on tarkka ja kaikki, eväät ja liikkuminen, on ohjelmoitu viimeisen päälle.. Mitä siis tekee valmennettava? Tuhmailee tietysti vähän 
. Vaan kyllä Hannu sen tietää.
Viime dieetin lopulla, kun elämä oli yhtä tuulikaapissa rättiväsyneenä märisemistä, puhuttelin itseäni isolla äänellä ja kyselin, että ollaanko sitä nyt onnellisia kun ollaan niin viimisen päälle rasvattomassa kunnossa..? En viitsi muistella mitä vastasin. Tässä sitä ollaan taas samassa suossa. Ihminen ei koskaan opi.
Juu, tää on myöhässä. Täytyy kuitenkin olla myös näitä... kuvia . Ei näistä se enempää. Painoa en ole nyt tarkkaillut. Viikonloppuna sitten.
kempelegym.net