Edellisellä dieetillä löytyi lääke joka sulatti laardit ahterista. Alla olevasta -07 kisakuvasta voi nähdä, että se on tehokas... Nyt kun kävelen sen ohi toivon, ettemme tällä kertaa kohtaisi. Rakas viholliseni – hyppyrimäen rinne. Pahoin kuitenkin pelkään, että maaliskuussa aamulenkki päättyy tuttuun tuskaiseen ylös-alas mäkijuoksuun. Se ei oikeasti naurata. Se sattuu. Muistelukin oksettaa.
Treenaaminen on saanut aina korostuneen tärkeän aseman silloin kun muu elämä tökkii. Kaaoksen keskellä tämä on aina niin selkeää, yksinkertaista ja omassa hallinnassa. Pää tuulettuu kun rähisee raudan kimpussa Sen enempää tarkentamatta totean, että nyt on juuri sellainen vaihe elämässä. Toisinaan sitä miettii, että olisi kai sitä voinut elämässään jotain järkevämpääkin tehdä kuin siirrellä tuhansia tunteja rautaa eeskahtaalle. Vaan minkäs mahtaa jos tykkää. Olen kai vähän vajaa.
Kuvia kuvia.. Näistä ei nyt kyllä ole mitään iloa. Viikko on sen verran lyhyt aika, ettei siinä mitään dramaattista kireäksi räpsähtämista – valitettavasti – tapahdu. Hannu muka näkee edistymistä mutta niinhän sen kuuluu sanoa ihan virkansa puolesta 
. Paino n.74.9kg
Ja alhaalla se kohtuullisen kirree persus ja säikeiset "takajalat".
kempelegym.net