Elokuussa ajauduin mielenhäiriöön: Sain kuningasidean kisata keväällä 2009. Kahdeksisen kuukautta tästä vuodesta ehti mennä aivan harakoille ja jotta menetetty aika on saatu edes auttavasti kurottua umpeen, niin on täytynyt tämä syksy ja alkutalvi urakoida melkein tosissaan.
2007 syyskisojen jälkeen olin niin loppu, että uskoin jo itsekin lopettavani tämän homman ihan oikeasti ja lopullisesti. Kisadieetille pudottautuminen 6kk kuopuksen syntymän jälkeen ei näin suuressa jälkiviisaudessa tunnu enää ollenkaan hyvältä ajatukselta. Pudotettavaa painoa oli PALJON, peruskunto pakkasen puolella ja koko 7kk dieetin ajan heräsin yösyötöille 2-4 x yössä. Eihän siinä katastrofissa enää lopulta mikään tuntunut miltään; sitä vain teki sen mikä täytyy. Väsymys tulikin sitten jälkeen päin korkojen kanssa. Ensimmäisen kerran elämässä treenaaminen ei kiinnostanut lainkaan mutta kaikki syötävä, jossa oli runsaasti sokeria ja rasvaa, sitäkin enemmän.. Siinä meni talvi ja siinä meni kevät.
Vappuna elämän suunta muuttui: kauan kadoksissa ollut tahdonvoima palasi kotiin harharetkiltään. Siivosin ruokavalion raskaalla kädellä ja rangaistukseksi menneistä synneistä rymäytin kalorit kerrasta tuonne 1500 pintaan. Järjellä ei tässäkään vaiheessa ollut mitään osuutta asiaan. Aikeena oli vain kuilauttaa paino kesän mittaan alas, ja näyttää jatkossa ns. sporttiselta. Toukokuussa painoa oli 75kg. Elokuun lopulla vaaka näytti vähän reilu 66kg. Tämä siis (liian) vähällä eväällä ja pikkusievällä treenillä – aerobista ei lainkaan. (Olen tyhjimmilläni kisojen alla painanut n.58kg, kisapainon ollessa n.60kg – pituutta 170cm).
Siinä se sitten syntyi tämä kuningasidea – että kun kerran ollaan ihan ok kunnossa, niin sitähän voisi vaikka kisata tulevana keväänä... Lyhyt se on tuo ihmisen muisti. Hölmöä kun vielä sopivasti höynätään, niin sehän on siinä. Koska oma vähäinen järjenvalo ei riitä tätä touhua valaisemaan, niin täytyy ymmärtää jättää asia kokonaisuudessaan sellaisten huoleksi, jotka sen osaavat. Kempele Gymin isäntä Hannu Koskinen laatii siis valmentajan ominaisuudessa nuotit (ruokavalio ja treenit) ja minun osakseni jää tehdä työtä käskettyä. Kovimmat treenit tehdään yhdessä joko Hannun tai Koskisen toisen veljeksen eli Kyöstin kanssa.
Treenit on toistaiseksi jaettu neljään osaan, ja ne pyritään tekemään ma, ti, to ja pe, siten kun epäsäännöllinen 3-vuorotyö antaa myöten. Pääpaino on tuolla ahterissa ja olkapäissä, joihin molempiin kaivattaisiin sitä lihaspyöreyttä. No, eipä tuo lisäleveys selässäkään pahitteeksi olisi. Käsiä sen sijaan tehdään ihan vaan kaiken muun ohessa yhden liikkeen verran – isot hauikset kun eivät valitettavasti tässä lajissa näyttele kovin suurta osaa. Eväs on sitä perinteistä bodyrehua. Jokainen tietää mitä kauppalapussa lukee. Kalorit huitelevat reilun 3500 tietämillä. Samalla kaavalla syödään päivästä toiseen. Sopii tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle. Aerobista tässä vaiheessa edelleen nolla.
Päämäärä on siis huhtikuun 18. päivä Helsingissä pidettävät Met-Rx Fitness Classic-kisat. Lajina bodyfitness ja sen pitkä sarja. Tavoite lienee sanomattakin selvä - ei kai sinne kukaan häviämään lähde. Mahdollisimman kireään kuntoon pitäisi taas päästä mutta niin, että lihaspyöreys säilyisi + mielellään myös mielenterveys ja elämänhallinta ennen ja jälkeen kisojen... Stailaus on tällä kertaa annettu hyvissä ajoin sellaisen ihmisen huoleksi joka oikeasti osaa.
Ohessa kuvaa tältä syksyltä, kuvat on otettu tuossa marraskuun puolessa välissä. Olkoot nämä niitä ”ennen kuvia”. ”Jälkeen”-kuvat odottavat vuoroaan – ja ne kaiken parhaat eli ”sen jälkeen”-kuvat jätetään ottamatta... Kuntopäivitystä kuvallisessa muodossa pyrin laittamaan säännöllisesti dieetin edetessä. Kisadieetti alkaa muutaman viikon kuluttua eli 1.1.2009.
Pia
heikkilapia@hotmail.com
kempelegym.net