.
Mieliala menee laidasta laitaan. Huvittaa ja ei huvita. Hyvä tästä tulee ja ei tuu mittään. Miten tämä voikin olla aina tällaista. Itselle tämä alku on erityisen hankalaa; sitä on muka kisadieetillä mutta mitään ei tapahdu. Nälkäkin on jo valmiiksi vaikka kalorit ovat oikeasti todella korkealla. Täytyy vaan tarpoa päivä kerrallaan kohti maaliskuuta. Tuolloin on jo lupa odottaa näkyvää muutosta sekä kuntoon että mielialaan.
Yksinkertaisuudessaan nämä projektit etenevät aina samalla kaavalla: eväs vähenee ja liikunta lisääntyy. Alunperin vähästä sapuskasta on paha vähentää ja lähtöjään paljoa aerobista on paha lisätä. Siispä olen syönyt paljon ja istunut tiukasti autossa – kävellyt korkeintaan postilaatikolle. Ideana on, että näistä lähtökohdista kaikki pienetkin vähennykset ja lisäykset aikaansaavat muutosta – kaunis teoria.. Onneksi on Hannun päänvaiva miettiä minkä verran raksuja tankin ruokakuppiin kaadetaan ja minkä verran latua tampataan.Yhtenä päivänä istahdin jo kuntopyörän satulaan ottamaan perstuntumaa tulevaan.. Keveinkin säätö tuntui raskaalta ja viisi minuuttia poltti paksukaisen reisiä. Kiukutti.Yltiöpositiivinen valmentaja vakuutti minulle, että kyllä sitä kestävyyttä sieltä löytyy. Eikä löydy. Sitä ajellaan pelkällä kiukulla sinne huhtikuulle saakka.
Menneen vuoden viimeisillä viikoilla lisäilin päivittäiseen ruokavalioon vähän extraa... karkkia, pullaa, jäätelöä – mitä nyt on mieleen juolahti. Siihen ei sisältynyt mitään sen syvempää viisautta; kunhan lievitin väistämätöntä eroahdistusta. Pizzaa tai hampurilaisia en harrasta; sen sijaan kilo irtokarkkeja tai litra jäätelöä on pelkkää alkulämpöä.
Eikä tuo paino mikään salaisuus ole; eilen puntari näytti 76.1kg.
Kuvissa jatkuu sama aihe; pulska tyttö jumppaa.
kempelegym.net